Happo-emästasapaino

 

vegetables-790022__480Happo-emästasapaino on elimistön terveyden yksi avaintekijä. Liikahappoisuus hidastaa elimistön toimintaa, joka johtaa ennenaikaiseen vanhenemiseen, mm. aineenvaihdunta sekä vatsantoiminta häiriintyvät ja luuston kunto heikkenee. Suurin osa ihmisen arkisista vaivoista päänsärystä ummetukseen ja näppylöistä väsymykseen saattaa johtua elimistön happamuudesta. Useat pitkäaikaissairaudet kuten reumasairaudet, vanhuuteen liittyvät kalkkeutumis- ja rappeutumissairaudet, osteoporoosi, sidekudossairaudet sekä erilaiset kipu- ja särkytilat, maksa-, vatsa-, munuais- ja sydänvaivat, diabetes, kohonnut verenpaine, verenkiertohäiriöt ym. aineenvaihdunnan sairaudet johtuvat monesti nimenomaan pitkäaikaisesta elimistön happamuudesta. Happovoittoisen ravinnon lisäksi fyysinen rasitus, paasto, stressi, dieetti, alkoholin runsas käyttö, ilmansaasteet, kemikaalit ja muut elinympäristön myrkyt lisäävät elimistön happamuutta. Happovoittoinen ruoka kerää nestettä elimistöön samalla tavalla kuin suola. Elimistön liiallinen happamuus heikentää myös hampaiden ja ikenien terveyttä johtaen hampaiden reikiintymiseen, niiden heilumiseen ja irtoamiseen.

Jokainen solu pyrkii harmoniaan, tasapainoon ja jokaisella solulla on myös kyky parantaa itsensä jos sen ympäristö sen vain sallii. Samanaikaisesti jokainen solu ja kehomme kaikki toiminnot tuottavat happamia kuona-aineita. Veren pH-arvon tulisi pysyä vakaana 7,35 – 7,45 tasolla. Kun elimistö yrittää pitää yllä tasapainoa emästen ja happojen välillä, se ottaa siihen tarvittavan aineksen elimistöstä itsestään; luustosta, hampaista, hiuksista ja hiuspohjasta, kynsistä, ihosta, verisuonista ja laskimoista, rustoista ja jänteistä. Toisaalta elimistö pyrkii varastoimaan hapanta ylikuormaa ensin rasvakudoksiin: lantio, reidet, käsivarret ja pakarat. Kun nämä varastopaikat ovat täynnä, otetaan käyttöön lisävarastopaikat: sidekudokset, rustot, nivelet, verisuonet. Erilaisten elintasosairauksien syntyminen on tässä vaiheessa tavallista esim. migreeni, astma, reuma, kihti, korkea verenpaine, korkea kolesteroli. Viimeisenä varastotilana käytetään sisäelimiä. On selvää ettei kenenkään elimistö pysy terveenä tällaisen epätasapainon vallitessa. Ennemmin tai myöhemmin alkaa syntyä erilaisia vaivoja, kipuja ja kolotuksia ja lopulta pitkäaikaisia sairauksia. Aineenvaihdunnassa kivennäisaineet eli mineraalit neutraloivat hapot vaarattomiksi. Näitä neutraloituja happoja kutsutaan kuona-aineiksi. Vesi kuljettaa kuona-aineet pois kehosta, siksi vettä on juotava riittävästä. Neutraloivia mineraaleja saadaan vihanneksista, kasviksista, marjoista, hedelmistä, joita tulisi syödä päivittäin vähintään kilo. Mielellään luomuviljeltyjä kasviksia, sillä niiden mineraalipitoisuudet ovat suuremmat kuin keinolannoitetussa maaperässä kasvatettujen kasvisten ja vihannesten.

Terveellinen, ravintopitoinen ruoka on koko terveytemme perusta. Siksi on äärettömän tärkeää syödä hyvää, laadukasta ravintoa. Keho tarvitsee molempia; niin happoja kuin emästäkin. Hyvä ravinto koostuu 80 % emäksestä ja 20 % happoja synnyttävistä elintarvikkeista. Riittävästi puhdasta vettä n. 2 l päivässä. Raitis ilma, lepo ja kohtuullinen liikunta ovat myös tärkeitä hyvinvoinnin ylläpitäjiä

Mitkä ruoat sitten ovat happamia ja mitkä emäksisiä? Emäksisiä ruoka-aineita ovat vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät, idut, idätetyt siemenet ja pähkinät. Yksi omista suosikeistani on sitruunamehu, joka-aamuinen hyvän päivän aloitus. Puolikkaan luomusitruunan mehu puristettuna 3-5 dl:aan huoneenlämpöistä lähdevettä. Neutraaleja ruokia ovat mm. tattari, hirssi, mantelit, hasselpähkinät. Happoylijäämäisiä ruokia, joiden käyttöä tulisi rajoittaa, ovat liha, kala, kananmunat, vilja ja viljatuotteet, sokeri, pähkinät, juustot, kaikki rasvat, puolukka. Kaikkein pahimmat emäsryövärit ovat valkoinen sokeri, valkovehnä, prosessoidut rasvat.

Syötäessä joko raakaa tai kypsennettyä emäsvoittoista ruokaa alkaa elimistö muuttua neutraalimmaksi. Erilaiset kiputilat lieventyvät joka on suorassa yhteydessä elimistön happovarastojen vähenemiseen. Kaikki kivut eivät kuitenkaan lopu, sillä krooninen happoylimäärä on saattanut vaurioittaa soluseinämiä ja heikentää verenkiertoa eikä elimistön alkalisoituminen vaikuta siihen. Elimistön vaurioituneetkin osat kuitenkin pääsevät toipumaan sen saadessa mahdollisuuden korjata itseään ja se saa tarvitsemansa ravintoaineet käyttöönsä.